Juuri sinä olet tärkeä
Hyvää vappua! Perinteisesti vappu on ollut suomalaisen työn juhla, mutta tänä vappuna liput nousevat salkoon suomalaisten sairaanhoitoalan tekijöiden kunniaksi. Teette upeaa työtä tänä poikkeuksellisena aikana, kiitos siitä. Teitä todella tarvitaan.
Ajattelin avautua yksinäisyydestä. Pikemminkin siitä, kun tuntee olonsa yksinäiseksi, mutta silloin läheisten rooli on todella suuri. Koin itse totaalisen romahduksen marras-joulukuun taitteessa, aikana, kun varusmiespalvelukseni alkuun oli enää reilu kuukausi aikaa. Voin kertoa, etteivät olosuhteet elämäni suurimpaan seikkailuun olleet kaikkein otollisimmat. Päihdeongelmieni lisäksi minusta oli hetkessä tullut käytännössä työtön, ja ihmiset ympäriltäni kaikkosivat. Menetin mainoslupani Instagramissa, ja toisin sanoen vuosien työni somessa valui hetkessä hukkaan. Some on ihanteellinen, mutta samalla hemmetinmoinen paikka: voit olla ihmisten ihannoima tavis, mutta hetkessä voitkin olla tavis, joka enää voi vain kuvitella olevansa jotain, eikä kukaan usko enää sinuun. Olen halunnut ja haluan edelleen olla pelkästään ihmisille esimerkki selviytymisestä, rohkeudesta ja sinnikkyydestä. En julkkis, en wannabe-superstara, en edes kylän suurin tähti. Vain ja ainoastaan ihminen, joka voi kertomuksillaan rohkaista toisia samankaltaisia puhumaan ongelmista. Nyt tilanne olikin se, että vuosien jälkeen seuraajamääräni lähtivät laskuun ja julkaisujeni tykkääjämäärät laskivat noin 80%. Ne ovat vain lukuja, mutta statistiikan valossa aloin ajatella itseni paskaksi. Miksen enää kiinnosta ketään. Poistin hetken mielijohteestani neljän vuoden ajalta ihan jokaisen Instagram-kuvani. Fanipiirrustuksen, ulkomaiden maisemakuvat, lakkiaiskuvan. Arvaa kahdesti, kuinka pirusti kaduttaa nyt. Some tekee sokeaksi.
Mielestäni olen avoin persoona, kaikesta huolimatta. Olisin voinut jatkaa somessa puskemista ja kertoa ongelmistani. Sen sijaan halusin pois kaikesta hetkeksi, aloittaa armeijan rauhassa ja kasvaa ihmisenä. Nyt olen tullut takaisin Instagramin pariin, ja seuraajani kaikkoavat jatkuvasti. Uudet influencerit vievät työni, ja olen edelleen lähinnä harrastaja somen parissa. Toisaalta, minulla on nyt aikaa keskittyä siihen, mistä olen aina pitänyt, musiikinteosta. Musiikin lisäksi olen saanut rohkaisua todella paljon asioista, jotka ovat tulleet vanhojen tilalle. En ryyppää rahojani, en ajattele samalla tavalla mitä statistiikat kertovat kiinnostavuudestani ihmisenä. Tiedän olevani rakas ja tärkeä niille, jotka minusta välittävät. Miksi välittäisin tuntemattomien tykkäyksistä, jos se satuttaa minua. Tuntuu paremmalta saada välittämältään ihmiseltä kehu tai hali, kuin joku virtuaalisydän. Olen saanut mahdollisuuden tajuta, mitä asioita voin elämässäni arvostaa, ja joiden takia olen onnellinen.
Tämä on tarina niille, jotka ovat menettäneet työnsä. Niille, jotka ovat painineet tai painivat päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa. Niille, jotka koronaviruksen takia ovat syrjäytyneet. Tämä on myös teille, sankareille, jotka jaksavat päivästä toiseen. Sinusta välitetään, sinä olet tärkeä. Sen sijasta, että meitä pelottaisi, yritetään olla rohkeita vaikka se pelottaisi.
